Siirry suoraan sisältöön

Stigma

  • tehnyt

Huora, hupakko, prostituoitu, ilotyttö… Maailman vanhimmalla ammatilla on monta nimeä. Siihen nähden kuinka kauan seksiä on myyty, on käsittämätöntä kuinka leimaava ammatti yhä kuitenkin on. On hämmentävää huomata kerta toisensa jälkeen ihmisten käsitysten seksityöstä olevan peräisin Hollywoodin mielikuvatehtailta, kurjuuskatalogeista ja ennakkoluuloista. Seksityön stigma elää ja voi hyvin.

Vaikutus yksilöön

Sitä ei heti tule ajatelleeksi kuinka syvällä ajatukset ja asenteet meissä ovat. Olen myynyt seksiä ensimmäisen kerran vuonna 2003, sitä ennen kokeillut strippaamista ja seksilinjoilla juttelemista. Olen myös aina joutunut puolustamaan ja perustelemaan valintojani. Mitä kauemmas historiassa mennään, sitä enemmän Suomessa on ajateltu että ’oma moka, miksi teit niin’. Ikäänkuin meillä olisi joku syvempi pakko toimia muiden määrittämän normaalin mukaan, toisten ihmisten mukavuudenhalun ja kykenemättömyyden pohjalta pakottauduttava muottiin, joka ei itselle sovi. Ikäänkuin oma vapaa tahto olisi vain sanahelinää ja oikeus vain niille jotka toimivat ’kuten kuuluu’.

Tiesitkö että seksityö on nykyään toimialaluokituksessa, koodin ”96090 Muualla luokittelemattomat henkilökohtaiset palvelut” alla eli hyväksytty toimiala ja ansaintakeino. Siitä huolimatta seksin ammattilaisia kohdellaan sekä yleisen mielipiteen että erilaisten yhteiskunnan instanssien toimesta kuin pohjasakkaa, ennakkoluuloista käsin. Aina kun joku media kertoo seksityöstä työnä, vapaaehtoisena ammattina, löytyy moralistien joukko kertomaan kuinka kukaan ei voi kyseistä ammattia valita oikeasti vapaasti. Kuinka ihminen, joka kokee kyseisen ammatin hyvänä valintana on varmasti mieleltään järkkynyt. Kuinka moraaliton media on kun hehkuttaa ammattia, joka ei voi olla ihmiselle hyväksi. Ja niin edelleen.

Ja ikävä kyllä, samoihin asenteisiin törmää kun kertoo itse suoraan oman työnsä. Toiset verhoaa moralisoinnin uteliaisuuteen, toiset suhtautuvat avoimen ennakkoluuloisesti. Onneksi, onneksi maailma on näiden vuosien aikana kehittynyt jo hiukan ja avoin tuomitsevuus on vähentymään päin. Tai sitten kyse on minun iästäni, en ole enää mikään tyttöraasu maailman pyöriteltävänä. Tai nuori ja ymmärtämätön.

Minusta on hienoa että meillä on rohkeita yksilöitä, jotka ovat reilusti omilla kasvoillaan ja osin myös omilla nimillään tuoneet seksityötä mediassa julki. Samalla olen huolissani stigman vaikutuksesta heihin. Itse olen kaikki haastattelut halunnut tehdä omilla kasvoilla, mutta koska minulla on lapsia, en ole uskaltanut. Olen jo valmiiksi ollut lastensuojelun tarkkailussa, koska huora ei voi joidenkin mielestä olla hyvä äiti. Olen istunut täysin käsittämättömässä palaverissa keskustelemassa moniammatillisesti siitä, kuinka minun ammattini vaikuttaa huoltajuuteen. Jossa keskustelu kääntyi täysin kauhistelun ja sosiaalipornon tasolle lopputuloksen ollessa se ettei kukaan voinut osoittaa että kotikunnan ulkopuolella tehty seksityö vaikuttaisi mitenkään lasten turvallisuuteen, kasvuun ja kehitykseen.

On älyttömän raskasta puolustaa toistuvasti omaa oikeuttaan omaan kehoon. Omaa itsemääräämisoikeutta. Oikeutta valita itse ammattinsa. Enkä tiedä kumpi on raskaampaa, stigman vuoksi kaksoiselämän eläminen vai stigman kantaminen. Avoimuuden paras puoli on se, että lähelle jää vain ne ihmiset, jotka hyväksyvät aidosti. Eikä niillä muilla pitäisi olla merkitystä. Ikävä kyllä se ei aina mene niin.

Vaikutus yhteisöön

Eikö olekin kumma että seksi pyörittää vähän kaikkea, seksi myy. Pornon katsominen on ok, naisille vislailu on ok. Strippiklubeilla käyminen on ok. Kaikesta seksityön tarjoamasta nauttiminen tuntuu olevan ok ja usein naisen esineellistäminen on miehille automaatio jota eivät tunnu aina edes ymmärtävän tekevänsä. Ja silti samojen ihmisten mielestä ei ole ok, jos nainen ottaa seksuaalisuutensa vallan omaan käyttöönsä ja tuotteistaa sen. Tekee siitä itselleen tulonlähteen ja yleensä ihan hyvän tilin. Oli se sitten strippauksen, pornon, Onlyfans-tyyppisen sisällöntuoton, fetissien tai ihan seksin myynnin kautta. Siinä kohtaa nainen kuulemma myy itsensä, halventaa itseään. Miksi naisen pitäisi olla miesten halujen kohteena ilmaiseksi, ilman omaa vaikutusvaltaa tilanteeseen? Miksi miehillä pitäisi olla oikeus nauttia naisten seksikkyydestä miesten ehdoilla?

Jotenkin tämä stigman ja häpeän kautta tuleva hallinnan kuvio naisen seksuaalisuutta ja seksuaalista voimaa kohtaan on todella kieroutunut. Naiset on opetettu kontrolloimaan toinen toistaan ja samalla olemaan kiltisti miesten kontrolloitavana. Naisen seksuaalisuus tuntuu olevan hyvä vain kun se on mieluiten yksiavioisesti miehen määrittelemä. Miehiä varten. Ikäänkuin naiseuden syvin olemus olisi päästä parisuhteeseen palvelemaan miehen tarpeita. Mun harras toive on, että tämä patriarkaalinen asetelma murtuisi pikkuhiljaa ja että naiseus ja naisen seksuaalisuus vapautuisi häpeästä. Koska tähän minun mielestäni kiteytyy myös maksuseksin stigma. Nainen joka rikkoo yhteiskunnan sanomattomia ’naiseuden sääntöjä’ on vaarallinen, viallinen ja vaimennettava. Vaikka tosiasiassa nainen joka toteuttaa seksuaalisuuttaan omaehtoisesti ja varsinkin nainen joka omaehtoisesti on tuotteistanut seksuaalisuutensa on rohkea ja toimintakykyinen, voimakas yksilö.

Me eletään vuotta 2022 ja huora/madonna-myytti elää ja voi hyvin. Yhä.

persons raising hands
Photo by Luis Dalvan on Pexels.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.