Siirry suoraan sisältöön

Seksityö on parempaa kuin deittailu

Puoli vuotta sinkkuna ja kaikki deittikulttuurin huonot puolet on tullut nähtyä. Voiko todella olla niin että seksityö on jotakuinkin kaikin tavoin palkitsevampaa ja mukavampaa, siis parempaa, kuin deittailu. Olen testannut sokkotreffit, Tinderin, Facebook Datingin. Sinkkulaiva ja speed dating pitäisi varmaan vielä käydä tarkistamassa niin voisi olla tästä empiirisestä tutkimuksesta ja sen tuloksesta täysin varma.

1. Miksi tehdä työtä ilmaiseksi?

Ilmaisia lounaita ei ole. Eikä pidäkään olla. Miksi sitten toistuvasti miehet deittisovelluksissa kuvittelevat naisten olevan heidän ilmaisia, yksipuolisia fantasioiden lähteitä ja toteuttajia? Sen vielä jotenkin ymmärrän, että jos ja kun kerron deitille seksityöstä ja K-18 sisällöntuottamisesta, valahtaa aivot penikseen ja vietit vie. Hitto, mä olen hyvännäköinen, älykäs ja kiva, seksikäs. Mutta sitä mä en tajua että jos keskustelu heti alkuun menee jotenkin näin
Mies: Moi
Minä: Moi
Mies: Mitä kuuluu?
Minä: Ei ihmeempiä, sulle?
Mies: Ollu levottomat ajatukset
Minä: 🙄
Mies: Panettaako sua?/Lähetäkkö nudeja?/otetaanko puhelinsex?

Ihan oikeesti, ei ole ok. Ei ainakaan minulle siviilissä. Duuniluuriin ei haittaa ja korvauksestaki voidaan sopia mutta hitto. Jos mä haluan minuna tutustua uuteen ihmiseen niin mua kiinnostaa se ihminen. Pari kertaa käyny mielessä laittaa OnlyFans-linkki vastaukseksi…

Yhteistä näille seksuaalisen sisällön kaipaajille on täydellinen välinpitämättömyys siitä, kuka minä olen ja mitä minä haluan, mitä hän voisi minun hyvinvoinnin ja nautinnon eteen tehdä. Ihan kuin nainen olisi vain miehen omia tarpeita varten olemassa.

2. Epävarma lopputulos

Kun sitten osuu kohdalle se yksilö, jonka kanssa kirjottelu on ollu kivaa, läppä on lentänyt ja juttu on polveillu kuin itsestään ja olisi kiva nähdä vaikka kahvilla tai kävelyllä. Riippumatta lähestymistavasta ja aloitteentekijästä, on ryhmä miehiä jotka ghostaavat kun pitäisi alkaa sopimaan treffejä. Sen vielä jotenkin ymmärrän että aloitteentekevä nainen on pelottava ja on helpompi luikkia pensaaseen piiloon kuin vastata että ei kiitos tai vaikka sopia ne treffit. Mutta täysi mysteeri minulle on ne tyypit, jotka ovat itse ensin aloitteellisia yhteydenpidon suhteen, ottavat itse näkemisen puheeksi ja sitten kun sanon että joo, vois vaikka nähdäkin, mies katoaa. Hups vaan ja match on kadonnut. Tai facebookissa estetty. Tai whatsappissa ei viestit enää mene perille. En vain pysty ymmärtämään.

3. Kunnioituksen puute

Minusta on alkanut tuntumaan että olen tottunut hupakkona liian hyvään. Käytännössä kaikki miehet on kivoja, kohteliaita, sovitusta pidetään kiinni. Poikkeuksia tähän on koko uran aikana ehkä muutaman prosentin verran, mutta selvä enemmistö on kivoja, hyvätapaisia, kunnioittavia. Jotakuinkin joka kaupunkiturneella saa lahjoja, kotikäynneillä tarjotaan kahvia ja virvoketta, huolehditaan että mulla on kaikki ok ja varmistetaan ettei tehdä mitään mikä ei ole minulle ok. Deittisovelluksissa tilanne on ollu päinvastoin. Kaikenlaisia tinkaajia, vänkääjiä, mun ylikävelijöitä, jatkuvaa huomiota vaativia miesvauvoja on enemmän kuin niitä kivoja ja kohteliaita. Kuitenkin omiin kriteereihini kuuluu kasvokuvat ja tekstiä ilmoituksessa enemmänkin kuin se ’tule ja ota selvää’. Että olettaa voisi että siellä korvien välissä liikkuu muutakin kuin silmät.

4. Jos haluat seksiä, myy sitä

Jos on miehille saanti treffeillä epävarmaa niin kyllä se on sitä naisellekin. Sen asetelman, että miehen nautinto on etusijalla, hyväksyy ongelmitta seksiä myydessä. Seksin myyminen on kuitenkin tehnyt minusta vaativamman siviilipanojen suhteen. Mun työseksi on usein nautinnollista vaikka siinä päähuomio onkin asiakkaan nautinnossa. Seksi kuitenkin on sellainen laji, että jos toinen himmailee niin toinenkaan ei nauti niinkuin parhaimmillaan voisi nauttia. Vapaa-ajalla kuitenkin haluan että kenen kanssa ikinä peittoa päädynkään heiluttelemaan, minun nautinto on vähintään yhtä tärkeää kuin partnerin nautinto. Etusijalle laitan partnerin, joka nauttii minun nautinnosta ja haluaa sitä minulle tarjota. Sellaisia ei vain kasva joka oksalla. Nautinto edellyttää kommunikaatiota ja kommunikaatio avoimuutta sekä kykyä ottaa informaatiota vastaan. Nautinto edellyttää luottamusta ja yhteisiä pelisääntöjä. Jostain syystä nämä asiat tulee enemmän luonnostaan seksinmyyntitilanteissa kuin siviilissä. Niinkin yksinkertainen asia kuin ehkäisy on joillekin tabu. Se on jokseenkin outo tilanne kun tajuaa itse puhuvansa kumeista yhtä arkisesti kuin irtokarkeista ja toinen takeltelee ja menee vaikeaksi, pahimmillaan kieltäytyy ja inttää ettei sellaista tarvitse. Miksi ei tarvitsisi kun käytännössä ei kuitenkaan tunneta, ei ole puhuttu seksuaalihistoriasta eikä viimeaikaisten kumppanien määrästä saati siitä milloin on viimeksi käyty tautitesteissä ja paljon on höylätty kumilla tai paljaalla sen jälkeen.

5. Ajan ja rahan hukkaa

Kaiken ylläolevan seurauksena olen tullut siihen tulokseen että treffeillä ravaaminen on pelkkää rahan ja ajan hukkaanheittämistä. Yksien kahvitreffien aikana ehtisi tekemään yhden kotikäynnin. Kirjoitteluun kuluvan ajan voi käyttää paremminkin. Vaikka olemalla ystävien kanssa, meditoimalla, masturboimalla. Kun jotta sinne yksille ensitreffeille pääsee, on ensin juteltava 10-20 tyypin kanssa, joista puolet osoittautuu ensimmäisen parin viestin aikana sellaisiksi ettei juttua kannata jatkaa. Sit jäljelläolevien kanssa menee vähän pitempään, viimeisistä muutamasta vähintään yks ghostaa ja toisen kanssa ei aikatulut koskaan kohtaa. Siellä kahvilassa sitten pahimmillaan katsellaan pitkin seiniä ja mietitään mitenkäs tästä liukenisi mahdollisimman nopeasti. Kun toisin kuin töissä, mä en katso että se treffien sujuvuus olisi minun puhumisen ja olemisen varassa. Miehen on tehtävä osansa yhtä lailla. Ja kaikista kamalinta on, kun just se tyyppi, jonka kanssa vaivaantuneisuus oli käsinkosketeltavaa, laittaa viestiä heti perään että oli tosi kivaa, nähdäänhän uudestaan, jooko?

2 kommenttia artikkeliin “Seksityö on parempaa kuin deittailu”

  1. Kiitos! Tämä oli hyvä postaus. En ole itse käynyt enää pitkään aikaa treffeillä, mutta jotenkin tunnistan kipuilusi (vaikka olenkin mies).

    Olen alkanut nyt vanhempana etsiä itselleni sielunkumppania tai useampaa, joiden kanssa voisin puhua seksuaalisuudesta, seksistä ja sukupuolisuudesta avoimesti. Olen kuitenkin törmännyt siihen, että olen jo treffimarkkinoilla yli-ikäinen. Ei ketään kiinnosta minun ikäiseni mies. Onneksi on teitä s-työntekijöitä, joille ikä on vain numero. Olen ikuisesti kiitollinen yhdelle, joka viisi vuotta sitten löysi minussa piilottelevan naisen ja eka kertaa elämässäni tunsin palapelin alkavan olla koossa. En ole vaihtamassa sukupuolta vaan pikkuhiljaa uskallan tuoda omia naisellisia piirteitäni näkyviin. Niitä olen hävennyt koko ikäni kunnes viisi vuotta sitten avautui aivan uusi maailma tuon s-työntekijän sukkalaatikon äärellä.

    Lämmin kiitos siis teille kaikille, jotka teette s-työtä! (En enää pysty kiittämään häntä, joka avasi minulle tien itseeni, sillä hän on ollut jo pitkään pois kuvioista.)

    1. Hei Kimmo. Kiitos, ihana kuulla että olet tykännyt lukea ajatuksiani.

      Minusta seksityön hyvistä puolista puhutaan liian vähän ja siksi on ihanaa että jaoit kokemuksesi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.